Reissumme ensimmäinen viikko Tokiossa on nyt ohi ja matka jatkuu Filippiinien Cebulle. Tokion suuruus yllätti, vaikka olihan se tiedossa, että 35 miljoonan asukkaan (!) kaupungin on oltava suuri. Kaupungissa on myös valtavan suuri metroverkosto, jota oli kuitenkin yllättävän helppo käyttää. Suurien välimatkojen ja linjojen vaihtamisen takia metroissa saa huomaamatta tuhlattua jopa tunteja, mikäli käy monissa eri paikoissa saman päivän aikana. Yksittäinen metrolippu maksoi yleensä kohteesta riippuen noin 160-200 yeniä (~ 1,5e) ja päivälippu kaikkiin metrolinjoihin 1000 (~ 8e) yeniä.
Vietimme Tokiossa uuden vuoden (30.12-4.1), joka on kaupungissa vuoden hiljaisin aika. Uusi vuosi on Japanissa perhejuhla ja noin kaksi kolmasosaa tokiolaisista lähtee viettämään sitä perheidensä luo muihin kaupunkeihin. Tämän vuoksi osa paikoista oli kiinni ja metroissa mahtui istumaan melkein joka kerta. Kaikki näytti kuitenkin hyvin erilaiselta tänään, 5.1., eli uuden vuoden jälkeisenä ensimmäisenä arkipäivänä , kun lähdimme lentokentälle. Ihmisiä oli todella paljon enemmän ja metrot olivat aivan täynnä.
Japanilaiset vaikuttivat olevan melkoisen säntillistä kansaa. Sääntöjä noudatetaan ja kasvojen menettäminen on pahinta mitä voi käydä. Kaikkialla on todella, todella siistiä ja puhtaus vaikutti oleva maassa kunnia-asia. Esimerkiksi metroasemilla oli "clean staff", jotka hinkkasivat kaiteita ja metrokylttejä normaalin puhtaanapidon lisäksi. Myös aseman vessoissa saattoi olla työntekijä, joka tarkisti vessojen kunnon jokaisen käynnin jälkeen. Kummallista kyllä, tästä huolimatta roskiksen löytäminen oli miltei mahdotonta. Kysyimme lopulta eräältä paikalliselta, mihin kaikki laittavat roskansa ja vastaus oli, että ihmiset kantavat ne mukanaan kotiinsa. Kukaan ei kuulema halua olla ensimmäinen, joka heittää roskan maahan. Suurissa kaupunginosissa tupakointi oli kielletty kadulla, ja sitä varten oli erikseen tupakointipaikat. Vaikka japanilaisista 40% polttaa, niin tätäkin sääntöä noudatettiin hyvin säntillisesti. Edes tupakointipaikoilla ei näkynyt ollenkaan tumppeja maassa, vaan kaikki laitettiin tuhkakuppiin. Hieman yllättävää oli kuitenkin se, että miltei jokaisessa kahvilassa, baarissa ja ruokaravintolassa tupakointi oli sallittua sisällä.
Hintataso Tokiossa on korkea, aikalailla sama kuin Suomessa, joten rahaa saa halutessaan tuhlattua roimasti, mutta myös pienellä budjetilla selviytyminen on mahollista. Pelkällä metron päivälipulla näkee jo todella paljon ja Tokiosta löytyy vaikka kuinka paljon ilmaista tekemistä. Pelkkä keskustan alueella kävely on jo nähtävyys itsessään. Mm. Shinjukun ja Shibuyan kaupunginosat ovat sellaisia, mitä Tokiolta voi odottaa. Valtavasti valoja, melua, korkeita rakennuksia ja ihmisiä. Uuden vuoden hiljaisuus ei siellä näkynyt millään lailla, vähän hirvittää ajatella, millainen kuhina siellä käy normaalisti...
Ruoka oli pääosin todella hyvää, vaikkakin tilaaminen oli välillä aikamoista sattumankauppaa, koska listat olivat monesti vain japaniksi, eikä juuri kukaan puhu englantia. Ehdottomasti viikon paras ruokakokemus oli perinteinen shabu-shabu, eli tutummin hotpot. 90 minuutin ajan sai syödä ja juoda niin paljon kun jaksoi. Ruoka tuli hotpotin muodossa ja saimme itse päättää, mitä tilaamme pöytään. Tarjolla oli mm. kanaa, lihaa, tofua, ituja, sieniä, papuja, kaalia ja kimchiä. Aterian lopuksi oli tietysti tilattava myös sakea.
Syömisen jälkeen jatkoimme Shinjukun Golden Gai -alueelle, joka on hyvin pieni piskuisten baarien keskittymä. Baarit ovat todella pieniä, keskimäärin yhteen baariin mahtui kerrallaan noin 5-10 ihmistä, eli toisinsanoen monissa oli vain tiski. Todella tunnelmallinen alue, ehdottomasti näkemisen arvoinen! Pikkubaarista siirryimme samalla alueella olevaan karaokebaariin, joka oli jo hieman isompi kuppila. Karaoke on tunnetusti Japanissa kova juttu ja sen kyllä todella huomasi. Ihmiset olivat laulamisesta silminnähden innoissaan. Perinteinen japanilainen karaokekoppi jäi meiltä nyt kokematta, mutta voisin uskoa, että meillä oli paljon mukavampaa paikallisten kanssa tuossa pikku karaokebaarissa. Karaokekopit ovat todella yleisiä, koska monia japanilaisia hävettää laulaa julksesti, tosin me emme moista huomanneet karaokeiltanamme...
Kaikenkaikkiaan Tokio oli ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka vaikka viikossa emme ehtineet tehdä edes pintaraapaisua. Nyt on kuitenkin mukava jatkaa reissua eteenpäin ja päästä lämpöön! Palataan Filippiineiltä!
